sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Mistä vuorokauteen lisää tunteja?

Tätä tekstiä kirjoittaessani olemme matkalla Kouvolan T76 raveihin. Pitkästä aikaa hetki, kun saa istua rauhassa alas. Viimeiset viikot ovat olleet hyvin raskaita ja kiireisiä. Tuntuu siltä, ettei vuorokaudessa riitä tunnit kaikkeen, mitä pitäisi saada tehtyä. Vuorotyön ja hevosten yhdistäminen on yllättävän hankalaa. Sipen kanssa on ollut raskaat alkumetrit ja varsa on jälleen antibioottikuurilla. Onneksi mitään vakavaa ei tällä hetkellä ole. 

Nyt kun tallin hevoset ovat siirtyneet laitumelle ja uimaan, kuuluu tallilla käymiseen muutakin kuin Juiserin ajo ja hoito. Uitettavia hevosia on nyt yhteensä viisi. Jokaisen hevosen uittamiseen menee aikaa noin 20 minuutin molemmin puolin. Siihen päälle laskee ajan, mitä menee hevosten laitumelta rantaan roudaamiseen ja takaisin laitumelle. Ei hoidu nämä hommat ihan tunnissa. En myöskään voi uittaa vaan omaa hevostani ja lähteä sitten menemään. Totta kai autan muidenkin hevosten kanssa, kun minua autetaan Juiserin kanssa. Uittamisen lisäksi hevosille on tietysti kannettava vettä, ruokaa ja heinää. Vesien kantaminen näillä keleillä ei myöskään ole mikään helppo juttu. Kyllä saa vettä viedä kanisteri tolkulla, etteivät ole janoisia.





Näiden kaikkien hevosiin liittyvien juttujen lisäksi olisi käytävä töissä. Aamuvuoroihin on herättävä aikaisin ja illat menee hevosten hoidossa. Iltavuoroa ennen on aamusta aikaa touhuta tallilla, mutta on jo myöhä ennen kuin pääsee kotiin nukkumaan ja silti on aikainen herätys. En tiedä tarvitsisinko niinkään vuorokauteen lisätunteja tekemättömien hommien tekemiseen, vaan ennemminkin nukkumiseen. Väsymys ja univelat vaikuttavat koko kehoon. Syön huonosti, en jaksa tehdä kunnolla mitään, päätä särkee, stressaa, olen huonolla tuulella kokoajan, itsestään huolehtiminen meinaa unohtua, lista on loputon. Lisäksi voin erittäin huonosti, kun tiedän ettei Juiserilla ole kaikki hyvin.

Viime viikon lauantaina kävimme Jyväskylän T76 raveissa ajamassa kilpaa huippudivisioona finaalissa. Takana oli raskas aamuvuoroviikko enkä ollut saanut taaskaan nukuttua. Kotoa tallille lähdettyäni alkoi päätäni särkeä tolkuttomasti. Särkylääkettä ei tietenkään ollut mukana tai keneltäkään saatavilla. Huono olo ja pään jomotus kestivät iltaan asti, ennen kuin pääsin kotiin ja sain otettua särkylääkettä. Ajattelin, että päänsärky johtui jännityksestä, mutta se ei helpottanut Juiserin lähdön jälkeen. 

Raveissakaan ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Kolmen viikon starttiväli, laitumella mässäily ja liian vähäinen ajo olivat tehneet tehtävänsä. Hevonen oli tahmea ja jäykkä, joka vaikutti sen raviin ja suorituskykyyn huomattavasti. Juoksunkulkukaan ei hevoselle ollut mitenkään helppo, mutta onneksi Juiseri yrittää aika rehdisti maaliin asti. Tällä kertaa yrittäminen riitti viidenteen sijaan. Hiukan olen ehkä pettynyt. En niinkään hevoseen vaan itseeni. Olisi pitänyt tehdä asioita toisin ennen starttia. Laitumelle siirtymisen jälkeen Juiseri on muuttunut paljon. Aikaisempina vuosina pelkkä uitto on ehkä riittänyt, mutta ei se enää näillä vauhdeilla riitä. Toki uskon siihen, että tällä hetkellä meidän systeemissä kusee moni muukin asia. Juiseri syö erittäin huonosti. Se ei koskaan ole ollut näin syömätön, joten en yhtään ihmettele, jos se ei jaksa mennä. Lisäksi sen karva on muuttunut huono laatuiseksi. Se on aikaisemminkin oireillut mahahaavaan viittaavasti. Se ei siis voi hyvin. Juiseri on aina ollut tarkka ruuastaan, mutta jos se normaaisti syö päivässä liki 10 litraa rehua ja yht'äkkiä lakkaa syömästä, ei silloin ole kaikki hyvin. Olen kovasti miettinyt Juiserin siirtämistä takaisin kotitallille. Saisin sielä itse rauhassa hoitaa sen, pitää huolen siitä, että se syö ja sielä on mahdollisuus ajaa kärryillä. Koko kesä menee pieleen, jos asiat jatkuvat näin, eikä talvella kilvanajo ole vaihtoehto. Nyt on se hetki korjata asita niin, että hevonen voi taas hyvin. Juiseri on minulle kuitenkin se elämän tärkein asia ja elämän ilo ja jos se voi huonosti, en voi minäkään hyvin.


Kuva: Story Of Jouhi


Onneksi kesäloma häämöttää jo viikon päässä. Olen niin odottanut sen alkamista. Haluan vain päästä lepäämään ja tämän ainaisen kiireen hetkeksi pois. Haluaisin siivota kotona kunnolla, heittäytyä pitkäkseen sohvalle, ottaa hyvän kirjan käteen ja uppoutua sen maailmaan hetkeksi. Unohtaa tämän kaiken stressin ja huolen. Jospa minulla jäisi lomalla aikaa toteuttaa tuo pieni vaatimaton toive. Pääprioriteetti on kuitenki saada Juiseri voimaan taas hyvin ja palaamaan omalle tasolleen.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Mikä ihmeen Sipe?

Ori Sipsie - Eli tutummin Sipe syntyi 29.4.2018. Sipen emä Vietsie on Juiserin sisko. Varsa teetettiin yhdessä tamman omistajan Päivin kanssa, joka on myös Juiserin kasvattaja. Sipe on siis puoliksi minun ja puoliksi Päivin. Sipe asustelee Taavetissa Luumäellä vieroitukseen asti, jonka jälkeen se luultavasti siirtyy minulle tänne Mikkeliin.




Sipen ensimmäiset vuorokaudet eivät olleet helppoja. Varsa oli todella iso ja sen etujalat olivat pahasti virheasennossa. Mitä luultavimmin jalkojen asento johtuu siitä, että varsalla on ollut kohdussa liian vähän tilaa sen koon vuoksi. Sipen emä Vietsie on itsessään iso hevonen ja emänsä Tytön Tähden tavoin periyttää isoa kokoa. Sipen etujalkojen vuohiset ovat siis todella vennot, eli synnyttyään se seisoi vuohisten eikä kavioiden päällä. Jalkojen etupuolen jänteet ovat siis liian tiukalla ja takapuolen jänteet liian löysällä. En aluksi ollut itse niinkään huolissani jaloista. Kyllä luonto korjaa hyvinkin nopeasti jalkojen virheasentoja ja kun varsan jalat alkavat kasvaa jänteet menevät oikeille paikoilleen. Juiserinkin toinen takajalka oli varsana hyvinkin mielenkiintoisen näköinen. Lopulta kuitenkin karu todellisuus paljastui kun katseli jalkoja tarkemmin. Varsa nousi kyllä reippasti itse ylös, mutta ei meinannut jalkojensa takia millään taipua tissille. Siitä alkoi kaksi vuorokautta kestänyt tuttipullo juotto. Lopulta Sipe onneksi oppi tissille. Se vahvistui nopeasti päästyään juomaan ja jalatkin alkoivat pikku hiljaa suoristua. Paino sanalle pikku hiljaa.. Itse sitä jotenkin odotti, että ne suoristuisivat nopeammin.




Sipen jalkoja alettiin lastottaa kaksi kertaa päivässä. Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa Päiville ja hänen tyttärelleen jalkojen hyvästä hoidosta, koska en Juiserin valmennuksen ja omien töideni takia pysty kokoajan ajamaan edes takaisin Mikkeli - Taavetti väliä joka on 100km. Jalkoja lastoitettiin noin kaksi viikkoa ja eron lähtötilanteeseen huomasi heti. Sipe alkaa pikkuhiljaa saada painon kavioiden päälle ja astuu tällä hetkellä jo hyvin kaviolle. Jalkoje suoristumisen avuksi Sipelle laitetaan tällä viikolla liimakengät. Liimakengällä autetaan kaviota pysymään oikealla paikallaan, joka taas auttaa jänteitä asettumaan oikeille paikoilleen.




Ettei homma olisi mennyt liian helpoksi Sipen napa tulehtui. Lukuisista putsausyritysistä ja penisiliini kuurista ei ollut apua. Mahaan oli tullut mätäpaise. Sipe vietiin emänsä kanssa kiirellisesti Viikin hevossairaalaan 18.5. Maha leikattiin nukutuksessa ja pienen varsan nukuttaminen on aina iso riski. Sipe on onneksi alusta asti ollut taistelija ja se selvisi leikkauksesta todella hyvin. Tällä hetkellä tulevaisuus alkaa siis vihdoin näyttää valoisalta. Sipe on todella reipas varsa ja siltä löytyy rutkasti huumorintajua. Se on todella rohkea ja sen olemuksestakin näkee, ettei se halua antaa periksi. 

Sipe on kokoajan saanut liikkua ja ulkoilla valvotusti, joka on auttanut paljon jalkojen asentojen korjaamisessa. Kirjoitan joskus postauksen siitä, miltä jalat alussa näyttivät ja miltä ne näyttävät asennon korjaamisen jälkeen. Olemme onneksi saaneet paljon apua alansa ammattilaisilta ja vertaistukea samassa tai samankaltaisessa tilanteessa olleilta. Kyllä me täältä vielä noustaan!